Lappeenrannan kaupunki
Hyväntuulisten ihmisten kaupunki Lappeenranta tunnetaan maankuulusta Kauppatoristaan, joka on kaupungin seuraelämän keskuksia. Iloinen karjalainen luonne ja luonnonkauneus yhdistyvät Lappeenrannassa. Suomen suurin järvialue Saimaa sekä kaupunkia ympäröivä maaseutu luovat Lappeenrannalle ainutlaatuisen kaupunkimiljöön.
Tietoa Lappeenrannan kaupungista
| Perustettu | 1649 | |
|---|---|---|
| Väestö | 59 100 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 848,62 km2 | |
| Maapinta-ala | 761,40 km2 | |
| Vesipinta-ala | 87,22 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 70 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 18,75 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 1,00 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Seppo Miettinen | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.lappeenranta.fi | |
| Sähköposti | kkansl.kirjaamo@lappeenranta.fi |
Lappeenrannan sijainti
| Lääni | Etelä-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Etelä-Karjalan maakunta |
Lappeenrannan historia
Villimieskaupungin synty
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Saimaan rannoille riistan ja kalan houkuttelemina, ja rautakauden loppuun mennessä seudulle oli muodostunut pysyvää asutusta.
Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649. Samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta. Kuningatar antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villimies. Tämän vuoksi kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe julisti Lappeenrannan kaupungiksi.
1600-luvulla Lappeenranta oli valtakunnan merkittävimpiä tervakaupan keskuksia. Sijainti tärkeiden vesireittien ja maanteiden risteyspaikassa oli edullinen, ja kaupunkiin tuotiin markkinatuotteita laajalta alueelta.
Varhaisen kaupungin rakennukset olivat puisia, ja ne ovat kaikki sittemmin tuhoutuneet. Lappeen pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa. Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen satama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Niemellä sijaitsi myös Lappeen Kirkko, joka on merkitty 1640-luvulla tehtyyn karttaan.
Sota ja kauppapakko aiheuttivat ongelmia
Taloudellisesti 1700-luku oli Lappeenrannalle vaikeaa aikaa, sillä sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä.
Lappeenranta jäi Hattujen sodan jälkeen vuonna 1743 Venäjän puolelle. Keisarinna Katariina II:n aikana porvarisoikeudet vapautettiin, ja kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Kauppapakko kumottiin vasta 1784, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen.
Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa, ja samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista.
Kaupunki kehittyy ja kasvaa
Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan. Kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210, ja asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.
Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä paikkakunnalla toimi jo muutama pieni teollisuuslaitos, esimerkiksi saviastiatehdas, öljynpuhdistamo ja viinatehdas. 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi lisää tehtaita, ja rautatie ja kanava paransivat liikenneyhteyksiä.
Punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan haltuunsa vuoden 1918 alussa suojatakseen aselähetyksiään. Kaupungin väkivaltaisuudet ajoittuivat sisällissodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Sisällissodan jäljiltä jäi kaupunkiin pitkäaikaista katkeruutta.
Sotien jälkeen Lappeenranta on laajentunut monta kertaa. Alueliitoksia tehtiin vuosina 1932, 1967 ja 1989.